 |
| Kauan kaivattu... |
Ensimmäisenä ongelmana oli, että kuljetuspalvelu oli lukenut osoitteesta 3L:n sijaan 34 ja todennut, ettei osoitetta ole olemassa. Olin vielä erikseen kysynyt virkailijalta, kirjoitinko osoitteen riittävän selvästi. Omituisinta oli, että kukaan ei viitsinyt minulle ilmoittaa "virheellisestä" osoitteesta, vaikka katoamisilmoitukseen olen täyttänyt myös puhelinnumeron ja sähköpostin. En myöskään saanut mitään jäljityskoodia, jolla olisin voinut laukkua seurata. Ainoastaan puhelinnumeron katoamispalveluun. Tästä numerosta keskiviikona tavoitin ainoastaan puhelinvastaajan jonotuksen jälkeen (onneksi on työpuhelin, ettei tarvitse itse maksaa 2,5 euron minuuttimaksua jonotuksesta). Asia alkoi selvitä, kun laitoin suoraa Finnairille sähköpostia. Seuraavana iltana toimitettiin viimein laukku, joka ei ollut minun. Yrittivät tarjota minulle pehmeäkantista tummanpunaista laukkua oman kovakantisen turkoosini sijaan. Pommitin taas sähköpostilla Finnairia. Vastausta ei kuulunut, mutta sain aamupäivällä viimein kiinni henkilön annetusta puhelinnumerosta (tällä kertaa soittelin paikallisesta työpuhelimesta). Lupailtiin, että oma laukkuni toimitettaisiin myöhemmin samana päivänä. Finnairkin vastasi viimein 18 tuntia sähköpostitiedusteluni jälkeen, että laukku olisi tulossa. Toimitusajaksi sovittiin 18-21 välillä illalla. Laukku saapui viimein hieman puolen yön jälkeen. Tulli oli myös penkonut sisällön.
"Onneksi" laukkujen katoamista on sattunut omalle kohdalle ennemminkin, joten nykyään tulee aina pakattua ainakin yksi vaihtovaatekerta ja välttämättömyystarvikkeet (kuten puhelimen ja läppärin laturit) käsimatkatavaroihin. Sinänsä laukun katoamisesta ei siis isoa ongelmaa ollut, mutta asian selvittely ja epätietoisuus tilanteesta otti jokseenkin päähän. Nyt pääsee iltaisinkin puuhastelemaan muutakin kuin epämääräistä laukunodottelua asunnolla.
Sokerina pohjalla: hassu patsas yliopiston pihalla.
 |
| Patsas Metro Tech Centerissä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti