Hain tänään viisumini postista ja lähtö alkaa tuntua todellisemmalta. Neljän
viikon päästä olen jo matkalla.
Kertoessani olevani lähdössä kolmen kuukauden komennukselle Nyrokkiin, on
useimpien ihmisten reaktio: "Vähän siistiä!" Itse mietin aina, ovatko
nämä ihmiset matkustaneet koskaan yksin. Olkoonkin, että kokemus on työn
puolesta erittäin arvokas ja että kaupunki tarjoaa vertaansa vailla olevia
mahdollisuuksia kulttuurielämyksiin, ei lähteminen tunnu pelkästään siistiltä.
Ainakin omaan elämänlaatuuni vaikuttaa merkittävästi läheiset ihmiset ja
kuukausien mittainen ero heistä ei saa minussa aikaan riemunkiljahduksia.
Kokemuksesta myös tiedän, että vertaansa vailla olevat kulttuurielämykset laimenevat
voimakkaasti, jos niitä ei voi jakaa tärkeimpien ihmisten kanssa.
Onneksi T uhraa kesälomansa siihen, että voi tulla seurakseni pidemmäksikin
aikaa, ja P:kin on luvannut tulla ainakin pitkäksi viikonlopuksi. Kun alkaa
miettiä, mitä kivaa yhdessä voimme tehdä, alkaa lähtö tuntua valoisammalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti